Kesän kuulumisia

 

Ahku ja Ruska Kiilopäällä heinäkuussa 2020

Kevät ja kesä onkin menneet meillä hiljaiseloa pitäen. Korona on pitänyt allekirjoittaneen työrintamalla kiireisenä eikä siten ole paljon vapaa-ajallakaan tullut liikuttua suuntaan eikä toiseen.

Heinäkuussa vietimme lomaa Saariselällä UKK:n reittejä vaeltaen. Vaelsimme vajaan viikon aikana koirien kanssa noin 80km. Koirat jaksoivat hyvin ja olivat tohkeissaan uudesta lenkkiympäristöistä. Porot ja tunturisopulitkin tuli helposti bongattua koirien avustuksella reitiltä kun reitiltä. Mukava oli huomata kuinka porotokka ei aiheuttanut koirilla turhaa "louskutusta". Kuitenkin tilanteessa missä porot oli hajaantuneet isommalle alueelle erilleen toisistaan, koirat kokivat tarvetta puuttua tilanteeseen ja jo muutamalla haukulla kauempaa tokka olikin jälleen kasassa. 

Pohjoisen reissua lukuunottamatta kesä on mennyt lähinnä kotopuolessa. Vertin kanssa on pidetty hiljaiseloa harrastusrintamalla ihan hyvällä omatunnolla, syksyllä olisi ajatusta kokeilla tokon sijasta jotain toista lajia ihan jo vaihtelunkin vuoksi. Ruskan kanssa on käyty kesä vesipelastusreeneissä, työstetty kovasti esineen vientiä vedessä joka on lähtenyt rakentumaan hyvin ja kehitystä on tapahtunut.

Lammaspaimennuksessa on tullut käytyä epänormaalin vähän tänä kesänä. Työ ja arki on vienyt mehuja jottei vapaa-ajalla ole ollut sitten aikaa ja jaksamista lähteä ajelemaan kauemmas reenaamaan niin paljon kuin mieli olisi tehnyt. Koitetaan nyt syksyä kohti kuitenkin petrata tässä koska kovasti haluaisin Ruskan kanssa saada lisää startteja perinteisen paimennuksen ensimmäisessä luokassa. Tämä vuosi on vain ollut koronan myötä hyvin erilainen monessa suhteessa, tästä johtuen luulen että kilpailemaan lähdetään seuraavan kerran vasta kesällä 2021 - jos tilanne on silloinkaan rauhoittunut.

 

Keväällä valitettavasti saimme suru-uutisen kun ensimmäisen kasvattipentueeni isä Tito nukkui pois. Tito jouduttiin lopettamaan trauman vuoksi mikä olisi vaatinut koiralle huonoennusteista kirurgista toimenpidettä. Tähän ei ollut järkevää lähteä niin eläinlääkärin kuin omistajienkaan mielestä joten Tito nukkui pois 5.5.2020 reilu seitsemän vuoden iässä. Olen erittäin onnellinen että Tito kerkesi saamaan kahdeksan jälkeläistä jotka tulevat jatkamaan isän tassunjäljissä muistuttaen Titosta meitä tulevaisuudessakin. Tito teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo ensinäkemältä, pehmeitä sammaleita toivon Tito pilvipoluillesi <3 

 

"Nurmen peittoon pehmeään,

peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää,

kesää ikuista ja hyvää."

Pidän Titon jälkeläisille eli A-pentueelle pentutapaamisen 29-30.8 Kerimäellä Pohjolan tilalla. Ilokseni kaikki kahdeksan kasvattiani omistajineen osallistuvat viikonloppuun! Ohjelmassa mukavaa yhdessäoloa sekä pennut pääsevät molempina päivinä tutustumaan lammaspaimennuksen saloihin.


Ja vielä lopuksi informaatiota kaikille pentukuumeisille. Pentukyselyitä on tullut tiheään tässä kesän mittaan, paimensukuisen lapinkoiranpentuja on tulossa Ajastaian kenneliin aikaisintaan keväällä 2022.